No niin! Se alkaisi olemaan ensimmäinen kolmannes odotusta takana päin ja voin vaan sanoa että hyvä niin. 

Väsymys alkaa hellittämään ja paha olo samoin.  Alku oli todella kammottavaa kun hajut tekivät pahaa ja väsymys oli jotain aivan käsittämätöntä.

Viikko sitten kävin varhais ultrassa ja siellä tosiaan melskasi pienen pieni ihmisen alku.  Se kun Mönkijäisen näki siellä ruudulla oli jotain aivan käsittämätöntä. Sitä onnen tunnetta ei vaan voi pukea sanoiksi. Huikea fiilis ei voi muuta sanoa. 

Viellä pitäis odotella muutama viikko että liikkeitä allkaa tuntemaan, mutta onneksi aika menee hurjan nopsaan.

Välillä tulee mietittyä että miten mie pärjään pienen lapsen kanssa kun avomies on muualla opiskelemassa mutta onneksi on lähelä ihmisiä joilta saan tarvittaessa apua ja neuvoa.  

Mitään hankintoja ei olla itse viellä itse tehty mutta serkku hommasi meille kahdet rattaat.  Mihin joutuisinkaan ilman serkkuani.